Vesipisarat

Onnen hetkiä,
kuin pieniä helmiäismäisiä välähdyksiä.
Istun bussissa,
viimeistä kertaa kotiin opistolta menossa.
Maisemat vilahtelevat,
näen sinisorsan, joka sukeltaa veteen.
En näe sitä kauaa,
mutta voin kuvitella auringon kimmeltämät vesipisarat, jotka iloisesti putoavat veteen.
Veden pintaan muistoksi jää,
tuosta kullankimaltavasta pisarasta,
vain siniharmaat renkulat, jotka nekin äkkiä häviävät pois.
Onneksi sorsan nokasta putoaa jo toinen kimmeltävä pisara.
Sorsa räpyttelee siipiään,
samalla ilmaan roiskuu iloisia kullankimaltavia vesipisaroita.
Tuon sorsan mielenliikkeitähän en tiedä,
ehkä sen vain täytyi tehdä noin, mutta minulle se merkitsi uuden asian ymmärtämistä.
 "Kaikista hyvistä muistoista jää jälki, ne saattavat ajan mittaan näyttää hävinneen, mutta tiedämme niiden silti olevan sydämessämme."
Tuokin ruma ja likainen lätäkkö,
on nähnyt nuo kauniit kimaltelevat vesipisarat.