Varpasiltaan

Kallio oli hieman liukas, vaikka jäätä oli enää ohut kerros lammen vedessä.
Kävelin kunnioittavan matkan päässä kallion reunasta. Minua ei erityisemmin huvittanut lähteä uimaan, vaikka vesi melko houkuttelevalta näyttikin.
Heitin muutaman suuremman kiven lampeen ja katselin niiden putoamista.  Kristallinkirkas vesi näytti kiven hitaasti painuvan syvälle pimeään. Huimasi jopa vähän katsoa alas, vaistomaisesti astuin askeleen taaksepäin.
Kokeilin veden lämpötilaa matalammasta kalliolla olevasta lammikosta ja hyytävän kylmä vesi pisteli sormia. Ei siinä vielä uisi hetkeen tai pariinkaan. Ei välttämättä koko kesänä. Hetken mielijohteesta päätin riisua kengät ja kävellä kalliolla varpasiltaan. Vaikka aurinko oli koko päivän paistanut kallioon ja nytkin heitti siihen voimakkaat säteensä, tuntui se silti kylmältä.
Varpaissa viileys tuntui tavallaan ihan hyvältä, kun oli kauemman aikaa jalkoja pitänyt hikisissä vähän kosteissakin lenkkareissa. Imin kasvoilleni auringon valoa ja virnistin auringolle itsekseni.
Tältä tuntui elää.